Peti ja Puuro

Joskus kauan sitten kävin ystäväni kanssa Hangossa kauniina, lämpimänä kesäpäivänä. Yövyimme bed and breakfast -tyylisessä majatalossa. Siitä ajatus lähti itämään – minäkin voisin perustaa tällaisen paikan.

Saksassa poikani asui puolalaisen rouvan emännöimässä majatalossa. Vieraista huolehdittiin erityisellä lämmöllä. Koska poikani asui majatalossa pitkään, rouva alensi viikkovuokraa oma-aloitteisesti. Sitten hän ehdotti, että voisi pestä samaan hintaan myös poikani pyykit.

Asun mieheni kanssa vanhan maalaistalon päärakennuksessa. Kun lapset olivat kouluikäisiä, talon täytti nuoriso. Pöydän ääressä saattoi olla hyvinkin monta lautasta. Yöpyjiäkin usein riitti. Ajattelen, että voisin joskus perustaa oman peti ja puuro -palvelun. Toivoisin saavani vieraakseni ihmisiä eri kulttuureista aamiaispöytääni.

Jätän ajatuksen hautumaan ja kerron, jos se toteutuu. Sitä ennen aion haastatella erilaisia kiinnostavia pieniä yrityksiä ja niiden yrittäjiä. Jos olet kiinnostunut tästä aiheesta, niin kurkkaapa joskus blogiini.

Kliivioiden aikaan

Kliivia eli punasarja on  minulle juuri sopiva kukka. Minulla eivät viihdy kukat, jotka ovat tarkkoja kastelustaan. Kliivia saa kuivahtaa ja sen varmaan pitääkin sipulikukkana päästä kuivahtamaan. Talvikautena kliiviaa kannattaa kastella varsin säästeliäästi.

Entisaikoina monet kukat viihtyivät huoneissa paremmin, koska lämpötilat olivat nykyisiä asumuksia huomattavasti alhaisemmat. Isoäitinikin piti viileässä peräkammarissa verenpisaraa, joka sitten kesäisin oli aivan täynnä kukkaa.

En ole onnistunut kukittamaan kliiviaani sisällä vuosiin. Varma keino on viedä kukka ulos alkukesästä yöpakkasten mentyä menojaan. Suorasta auringon paisteesta kliivia ei pidä, vaan polttaa lehtensä. Olenkin vienyt kliivian -  kuten suurimman osan sisäkukistani - ulos puiden katveeseen.

Kliiviahan viihtyy pienessä ruukussa, mutta joskus on ihan pakko jakaa kukkaa. Viime kesänä jaoin yhden suuren kliiviani ja siitä tuli monta pientä alkua. Kaiken hyörinän keskellä unohdin kukat hetkeksi aurinkoon ja hennot taimet vaurioituivat. Vein ne kellariin talveksi nuolemaan haavojaan ja jo tänä kesänä kaikista  ruukuista on alkanut pukkaamaan terveitä uusia lehtiä.

Seuraan tähän aikaan vuodesta tarkkaan yölämpötiloja ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut tuoda kukkiani ensin verannalle ja sitten sisälle sekä osan kellariin. Pääosin kukkani tosin ovat vielä ulkona.

Kellariin tulevat päätymään sinisarjat ja pelargoniat. Kellarissa on muutama aste lämmintä ja valoa on niukasti. Talvella käyn muutaman kerran muistaessani niitä kastelemassa.

Nämä syksyiset puuhat jatkuvat viimeistään ensi viikonlopulla, ehkä jo aiemminkin. Tervetuloa lukemaan niistä blogistani.

Gladiolukset

Gladiolukset eli miekkaliljat kuuluvat suosikkikukkiini. Niistä tulee minulle ensimmäiseksi mieleen Viipurin kauppahalli ja neuvostoaika. Käytän samoja sipuleita vuosi vuoden jälkeen. Syksyllä kaivan sipulit maasta ja vien ne varsineen kellariin. Annan elämänvoiman valua varsista mukuloihin ja joskus talven mittaan leikkaan varret. Keväällä liotan niitä hetken ja sitten istutan ne joko ruukkuihin tai sitten suoraan maahan.

                            Väreissähän piisaa...

Kerron näinä viikkoina blogissani lisää puutarhani syyspuuhista. Jos aihe kiinnostaa, tule vierailulle.

Blogin tulevaisuus

Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa, niinpä tämäkin blogi saa elää omaa eläämänsä ja luoda omat polkunsa. Tarkoitukseni on kertoa asioista, joista olen itse kiinnostunut. En ole ammattilainen kai missään, harrastan vain erilaisia asioita. Valokuvaus ja kirjoittaminen sekä lukeminen ovat lähellä sydäntäni. Olen jäänyt koukkuun facebookin korusivustoihin ja koruista on tietysti pakko kertoa. Vanha suomalainen design on niin ihanaa, että ihan pahaa tekee.

Blogini tullee liikkumaan edellä kertomieni asioiden ympärillä sulkematta muitakaan tätä bloggaajaa kiinnostavia juttuja pois.