Oman omenapuun alla on hyvä olla. |
Aina silloin tällöin on tienhaarassa ja pitää päättää, mihin
suuntaan lähtee. Ystäväni Anne huomasi lasten karanneen pesästä, eikä tyhjään
kotiin enää huvittanut yksin mennä. Niinpä vinkkasin, että osta mökki, ja aloin
lähettää hänelle linkkejä myytäviin kohteisiin.
Yhtenä aamuna herätessään Anne sen keksi: mummon mökkihän on
tyhjänä Kärkölässä. Se oli sitä ollut jo useamman vuoden. Anne tarttui
välittömästi asiaan ja puhui mökistä isälleen. Isäpappa sanoi, että siinähän on
sinulle hyvä kesämökki. Annepa ei mitään kesämökkiä ollut vailla, vaan kotia
itselleen.
Muutamassa viikossa mökki oli isän ja veljen avustuksella asumiskunnossa ja Annen
muuttokuorma saapui Kärkölään. Työthän eivät siihen loppuneet, mutta siinä se
idea onkin. Ei tarvitse tulla kotiin, jossa ei olisi mitään tekemistä. Vanhassa
mökissä puuhaa nimittäin piisaa.
Anne ja Annen rakas mökki |
Jopa Annen kavereiden kesiin on tuonut jännitystä, miten
Annen kanojen käy. Edellisenä kesänä nimittäin kävi huonosti. Annen mielestä
kanoille kuului sama vapaus kuin hänellekin. Ne saivat käyskennellä pihalla
vapaasti. Sitten kanat katosivat, yksi toisensa perään. Facebook-porukka seurasi
sydän kylmänä tilannetta, mutta kanoja vaan ei löytynyt.
Tänä kesänä Anne ajatteli, että kanat saavat päällikökseen
kukon ja saavat päivisin olla vapaana.
Yöksi ne kyllä laitetaan koppiinsa turvaan ketuilta ja pahalta
maailmalta. Sitten yhtenä päivänä yksi kana katosi ja siihen päättyi kanojen
vapaus. Nyt on lisäksi monta pientä tipua, mutta niille on pitänyt hankkia
lainaan naapurista äidilliset vaistot omaava kana. Ottoäiti tarjoaa tipusille
lämpöä ja turvaa.
Silkkikana, josta ei ollut äidiksi. |
Nyt on Annen kiva tulla kotiin. Kotona odottavat kaksi
kissaa, kanat, kukko ja joukko pikku tipuja sekä tietysti paljon tekemistä.
... ja vielä oma kaivokin... |