Olemme suuren ja mahtavan Venäjän rajanaapureita. Meille on
siitä vuosisatojen saatossa ollut sekä hyötyä että haittaa. Uutuussarjassa KRP:n
huippututkija Kari Sorjonen seilaa kahden maailman välillä: Lappeenrannan ja
Pietarin. Nyt maantieteellisestä asemastamme on hyötyä. Sarja kiinnostaa
maailmalla. Maisemat ovat kauniita, sarjassa käsitellyt asiat eivät.
Mitä ihmeen siltaa se Sorjonen ja Jaakkola Pietarissa
kulkevat? Minä en sellaista siltaa muista. Nettiä selatessa selviää kaksi
mahdollisuutta. Olisiko se vuosina 2004 — 2007 valmistunut Bolshoi Obuhovskii
Most (Suuri Obuhovin silta), jonka kokonaispituus on 2,8 kilometriä, vai onko kyseessä Pietarin läntinen ohitustie vai ovatko ne jopa sama asia? Tämä
on lähdettävä tarkistamaan.
Pietaria sanotaan Pohjolan Venetsiaksi, eikä turhaan.
Siltoja Pietarissa kyllä riittää. Niitä on kaupungin alueella yli 300, ja
jokaisella on oma nimensä. On isoa ja pientä siltaa, on leveää ja kapeaa. Monet
sillat ovat koristeellisia patsaineen.
 |
| Pitihän sitä lapsetkin raahata Pietariin. |
Ystäväni kertoi ensimmäisellä matkallaan Pietariin
saapuneensa yöaikaan ja heidän bussinsa piti odottaa hyvä tovi, kunnes sillat
laskettiin, jotta pääsivät hotelliinsa nukkumaan. Keväästä myöhäiseen syksyyn
sillat avataan oman aikataulunsa mukaan laivaliikenteen vuoksi. Näkisipä sen
vielä valoisana alkukesän yönä!
Kun on paljon jokia ja siltoja, niin on monta reittiä
valittavana samaan pisteeseen. Kaksi kertaa olen elämässäni pelännyt tosi
paljon, ja toinen niistä kerroista liittyy Leningradiin. Olimme olleet paikallisilla
ystävillämme vierailulla ja kuten yleensäkin — taksia oli vaikea saada.
Ystävämme pysäytti yhden maastoauton ja kehotti meitä nousemaan sen kyytiin.
Hän sanoi, että kuski on maalaismies ja luotettavan oloinen.
Niin me naiset sitten istuttiin hiljaa kyydissä. Maisemat
vaan muuttuivat koko ajan vieraammiksi ja toinen meistä puki tuntomme sanoiksi.
Olimme varmoja, että kuski vie meidät jollekin pimeälle kujalle ja tarinamme
päättyy sinne. Mietimme, mitä voisimme käyttää puolustusaseenamme:
korkokenkiämme.
Helpotuksemme oli suuri, kun huomasimme hotellin valot
edessämme. Kuski oli ajanut täysin luotettavasti tietämättömänä meidän
peloistamme. Hän vain valitsi toisen reitin ja toiset sillat.
Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että viisumianomus jätetty
(http://elamysmatkailu.fi/). Vakuutusyhtiöstä
piti olla todistus, että matkavakuutuksemme on voimassa saman ajan kuin
viisumimme. Anomukseen täytyi myös liittää yksi värivalokuva.
Matkassa on aina kolme osaa: etukäteissuunnittelu, itse
matka ja sitten jälkikäteismuistelut. Minusta se paras osa on ehdottomasti
etukäteissuunnittelu. Se itse asiassa lähes peittoaa matkan nautinnonkin.
Matkan suunnittelu nostaa arjen ihan uudelle ulottuvuudelle: on mitä odottaa.
Minä odotan näkeväni ja kokevani Viipurin, Pietarin ja ehkä jopa Moskovan.
Täältä tullaan!
 |
| Koko päivä on etsitty Pietarissa Legoja, ja nyt levähdetään tavaratalon rappusilla. |
