Nämä takit ovat mykistävän upeita. |
Kun kello herättää kolmelta yöllä, on vitsit vähissä. No,
eipä sitä ole kovin hyvin tullut nukuttuakaan. Vähän väliä on pitänyt katsoa
kelloa: joko nyt? Edessä ei ole lehden varhaisjakoon lähteminen, vaan Tallinnan
käsityömessuille meno.
Ei voi olla ihan täyspäinen, kun tällaisen matka-aikataulun
on valinnut. Tosin pysäkillä huomaan, että on tässä samassa veneessä muitakin.
Hyvien huomenien jälkeen bussikuski luotsaa meidät turvallisesti Lehtimäen
matkalla (www.lehtimaenmatkat.fi) Länsisatamaan. Liput käteen ja ei kun menoksi.
Kyllä tämä on helppoa. Vaikka vasta aamulla olisi päättänyt
lähteä, niin sekin onnistuisi. Toista oli joskus 1980-luvulla, kun ensi kertaa
matkustin Tallinnaan. Piti olla viisumi, että pääsi maihin Tallinnassa.
Hankimme silloin vuosiviisumit matkustamista helpottamaan, mutta niistä
matkoista kerron sitten joskus.
Vaikka olemme aamun ensimmäisellä laivalla, on laiva jo
melko täysi matkustajista. Perinteitä täytyy noudattaa: katkarapuleipä ja lasi
kuohuvaa. Merimatka taittuu niin nopeasti, ettei ehdi kunnolla edes laivan
myymälöiden valikoimia tutkistelemaan.
Heti satamasta otamme taksin laululavalle, jottei aikaa
turhaan tuhlautuisi. Taksimatka kuluu rattoisasti kuskia haastatellen. Hän
kertoo olleensa kolme vuotta Venäjän armeijassa ja matkustaneensa maata ristiin
rastiin.
Tällaisen hankin sitten joskus, mutta omilla väreilläni. |
Koska olimme olleet Tallinnan käsityömessuilla jo keväällä,
tiesimme mitä odottaa. Jotain ostoksia oli jäänyt harkintaan, ja niitä olisi
tarkoitus nyt tehdä. Koska messut eivät oikein vielä ole avautuneetkaan, on
väkeä paikalla varsin vähän. Se on oikein hyvä juttu. Ensimmäiseksi silmäni osuvat valtavaan
lapasvalikoimaan, joita ei ehkä ollut keväällä samalla tavalla tarjolla. Ostan
ensimmäiset silmiini sattuneet lapaset – kauniit kuin mitkä.
Ihania kirjottuja kukkia on lapasissa, laukuissa ja vaikka
missä. Ne kuulemma tulevat Muhun saarelta. Luin netistä, että muhulaiset ovat
aina olleet tunnettuja käsityötaidostaan. He ovat kierrelleen mantereella
myymässä taitavia tuotoksiaan. Koska saarelaiset ovat aina enemmän ja vähemmän
eristyksissä, on käsityöläisyys ollut tärkeä tapa hankkia elantoa, ja on sitä
varmaan edelleenkin.
Muhulaisten taidokasta kirjontaa |
Viimeksi jäin harkitsemaan ihania pussukoita; ostaako vai
eikö ostaa. Myyjän pöytä on samalla paikalla kuin keväälläkin. Valinnan vaikeus
on taas ihan kamala. Ostan loppujen lopuksi Viljandin kansallispukukankaisen
laukun. Se ihana turkoosin värinen pussukka jää ensi kertaan.
Harmitti viimeksi, kun jäi ostamatta virolaista
kosmetiikkaa. Nyt ostan mustan saippuan, joka on tarkoitettu jalkapohjia
varten. Lahjaksi ystävälle ostan huovutetun pussin sisällä olevan saippuan.
Ensi kerralla pitää näihin tuotteisiin syventyä paremmin. Ehkä hyvä jalkarasva
löytyisi.
Tämä kaikki upeus on loputonta. Hyvä, että käsityöläisillä
on myyntitapahtumia. Kannatetaan niitä. Martin Markkinat on kokematta,
näkemättä. Sinne ensi vuonna siis! Tai sitä ennen vaikka Muhun saarelle? Niitä
neuleita on ainakin pakko googlettaa. Mistähän niihin löytyisi ohjeita? Voi
että
voivatkin olla ihania!
Tuo turkoosin värinen pussukka houkuttelee. Enkä ensi kerralla sitten. |
Minun tämän messun saaliini. Ei nyt kovin kummainen ollut. |