 |
| Lomonosovin Ruusu-kupit ja vallanpitäjämaatuskat |
Toisen romu on toisen aarre. Siitä kannatta lähteä. Mistä on
itse kiinnostunut? Jos rahaa ei ole kovin paljon, niin kannattaa kerätä
sellaista, mikä on edullista. On tavaroita, jotka ovat tällä hetkellä
edullisia. Tulevaisuudesta ei tiedä. Ehkä ne ovatkin sitten taas arvokkaita —
kunnes taas eivät ole.
Olen seurannut jonkin verran käytettyjen korujen hintoja.
Itku melkein on päässyt, kun joku on kertonut vieneensä perintökorut romukullan
ostajalle. Onpa myyjä vielä kehunut, kuinka paljon hän sai koruistaan rahaa.
Apua, älkää tehkö sellaista! Jos korujaan haluaa välttämättä myydä, niin
suosittelen Facebookin vanhojen korujen -sivustoa. Jos sitä vaivaa ei halua
nähdä, niin sitten kannattaa myydä korunsa jollekin vanhojen korujen
kauppiaalle. Häneltä pitäisi saada enemmän rahaa kuin myymällä korunsa
romukullaksi. Romukullaksi myymällä ei saa mitään kivistä eikä designista.
Rahan saa yksinkertaisesti vain kullan tai hopean painon mukaan.
 |
| Helge Narsakan rintakoru vuodelta 1965 |
 |
| Helge Narsakan rintakoru vuodelta 1964 |
Korujen keräilijät arvostavat erityisesti suomalaisia 1950–1980
luvun hopeisia koruja. Kultaiset korut ovat huonommassa huudossa. Erityisesti
sormukset ovat hyvin haluttuja. On yksi kategoria, joka on tosi aliarvostettu.
Se on rintakorut. Niiden hinnat ovat alakantissa. Syykin lienee selvä. Kuka tänä
päivänä käyttää rintakoruja? Minä. Minusta rintakorut olisivat oivallinen
keräilykohde.
Venäjällä käydessä voi silmät pyöreinä ihmetellä Lomonosovin
posliinin hintoja. Mitähän me niistä maksettiin Berjozka-aikaan? Ehkä yhtä
paljon. Rupla oli silloin kovaa valuuttaa. Samoja astioita ovat suomalaisten
kaapit väärällään, ja käyttämättöminä eli uutta vastaavassa kunnossa. Suomalainen
haluaa tunkea kaikki astiat pesukoneeseen, mutta näitä käsinmaalattuja
Lomonosoveja ei sinne kannata laittaa. Mitä niillä tekisi? Kuka niitä käyttää?
Minä.
 |
| Nämä Lomonosovin Orvokki-kupit olen saanut ystävältä lahjana kauan sitten. |
Lomonosovin eläinfiguureja näkyy olevan paljon myynnissä,
samoin tosin astioitakin. Lomonosovilla on kuitenkin oma kannattajajoukkonsa
Suomessakin, ja hinnallaan kaikki menee. Harvinaisuudet on oma lukunsa.
Olen kuullut, että mistään ei saa niin edullisesti
käytettyjä käsin solmittuja itämaisia mattoja kuin Suomesta. En tiedä tuon
sanonnan paikkaansa pitävyyttä, mutta edullisia ne Suomessa ovat joka
tapauksessa. Käytettyjen mattojen hinnat ovat vain murto-osa uuden maton
hinnasta. Niille ei myöskään näytä helposti löytyvän ostajia. Hyvän maton
löytää, jos perehtyy asiaan ja on valmis kulkemaan pitkiäkin matkoja. Kovin
helposti en ostaisi käytettyä mattoa netin kautta. Kyllä se on omin silmin
nähtävä.
 |
| Iranista Moudin kaupungin ympäristöstä tulevat persialaiset Moud-matot. Niissä on medaljonki-kuvio. |
Mattoa kannattaa tutkia. Jos matto on likainen, tulee pesukustannus
myyntihinnan päälle. Matossa voi olla vuosia vanhoja tahroja, ja niitä on aika
mahdotonta saada pois. Hyvä puhdistuskeino tavanomaiseen likaan on odottaa
puuterilunta ja viedä sitten matto pitemmäksi aikaa lumeen puhdistumaan. Hiekka
voi olla mennyt nukan väliin niin, ettei imurointi auta. Silloin on varma keino
puhaltaa paineilmalla. Hapsujen kulumisesta myös voi päätellä maton ikää. Tosin
todella vanhat matot ovat uusia paljon arvokkaampia. Niistä ei tällainen
maallikko tiedä yhtään mitään.
 |
| Kesämuisto-ryijy |
 |
| Raanu Ison talon ainoa tytär. Isoäidilläni oli tapana kudotuttaa hartolaisella Anna-Liisa Rossilla omille aikuisille lapsilleen lahjaksi raanu. Rossi oli taitava kujoja. Hän kutoi alihankintana mm Selma Vuorelmalle. |
Ryijyt ovat kauan olleet halpoja, lähes ilmaisia. Kysyin
sukulaismieheltä seinälläni olevasta ryijystä, paljonko hän olisi siitä valmis
maksamaan. Vastaus oli: ”En mitään”. Mies oli aivan ihmeissään, kun kerroin
paljonko pelkkä ryijypakkaus oli maksanut.
Itse olisin kiinnostunut kasviväreillä värjätyistä ryijyistä
ja itse asiassa kaikenlaisista ryijyistä. Ryijyjä saa edelleen edullisesti,
vaikka ilmassa on jo lisääntyvää arvostusta ryijyjä kohtaan. Arvostus tullee
merkitsemään ajan kanssa myös hintojen nousua. Entäs sitten täkänät ja raanut?
Tällä hetkellä on ostajan markkinat. Antiikki lähes kautta
linjan on edullista. Nyt on aika ostaa, ei myydä. Kuten ystäväni äiti sanoi: ”Aina
paljon kanssa tulee toimeen”. Se on niin lohduttava lause meille keräilijöille.
 |
Lomonosovin astioista Verkko lienee kaikkein tunnetuin. Tässä siitä uudempi versio kiinalaishenkisenä.
|
