 |
| Norrtälje-joen yli kulkeva silta |
Hytteihin ei ollut varaa, nukuttiin laivan lattialla. Niin
tekivät monet muutkin. Aamuyöllä paleli kyllä ihan hirveästi. Elettiin
1970-lukua. Tukholmaan piti päästä. Siellä asui sukulaisia Nackassa – kuten
varmasti monella muullakin suomalaisella.
Olin saanut uudet farkut, mutta rahaa ei perheessä ollut
kovin paljon. Siksi piti matkustaa Naantalista Kapellskäriin. Se oli halvempi
reitti kuin Turusta Tukholmaan. Sitten mentiin bussilla Kapellskärin satamasta
Tukholmaan.
Nyt tuntuu ihan absurdilta ajatuskin nukkua laivan yleisissä
tiloissa lattialla. Päivälaivallekin otettiin hytti. Voi välillä käydä
nukkumassa kauneusunet tai vain oikaista itsensä vaakatasoon.
Kun kerroin ystävilleni, että olemme menossa Ruotsiin,
reittivalintani herätti ihmetystä. Naantalista. Ai? Lähteekö sieltä vielä
laivoja? Lähtee. Reitti on edelleen edullinen, ja lipun hintaan kuuluu ruoka.
Lähdimme sukulaisporukalla päivälaivalla tädin ja hänen
miehensä luo kyläilemään Norrtäljeen. Laivalla piti ensimmäisenä mennä
tarkastamaan ruokatarjoilu – kuinkas muuten. Ruokailu oli alkanut jo ennen
laivan lähtöä. Mitään lippuja ei meiltä kyselty, koska ruoka kuului matkan
hintaan. Suurta kulinarista nautintoa emme kokeneet, mutta vatsat tulivat
täyteen.
Aurinko paistoi, ja oli lämmintä. Vietimme aikaa kannella.
Katselimme ihanaa Suomen saaristoa. Jossakin vaiheessa pelasimme lautapeliä,
Dixitiä. Laiva pysähtyi Ahvenanmaalla Långnäsissä, ja jonkin verran porukkaa poistui laivasta. Kun
seuraava kattaus laivan ravintolassa alkoi, olimme jo jonossa. Ruoka oli hiukan
parempaa kuin aamulla.
Norrtäljessä navigaattori ohjasti meidät oikealle reitille
kohti sukulaisten kotia. Ajelimme hiekkateitä pitkin ja saavuimme juuri sinne,
minne pitikin. Lämpimien halausten jälkeen pääsimme ruokapöytään.
Kuka on tutustunut Norrtäljeen? Jos onkin tullut joskus
Kapellskärin satamaan, niin sieltä on vauhdilla pitänyt laskeutua kohti
Tukholmaa. Minä halusin nyt vihdoinkin tehdä tuttavuutta Norrtäljen
kanssa.
 |
| Ruotsalaiset pikkukaupungit ovat ihania, eikä Norrtälje tee tähän sääntöön poikkeusta. Aah ja voih! |
Luin netistä, että Norrtälje on entinen kaupunki ja nykyinen
Norrtäljen kunnan keskustaajama. Se sijaitsee Upplannin maakunnassa Tukholman
läänin pohjoisosassa. Tukholmaan on matkaa noin 70 km. Norrtälje on valittu Ruotsin viidenneksi kauneimmaksi kaupungiksi. Eikä suotta!
 |
| Kaupungin halkova Norrtälje-joki |
 |
| Paikallinen hotelli? |
Norrtälje on vanha kauppapaikka ja sen voi hyvin aistia
kaupungilla kävellessään. On sitä ihanaa vanhaa, mihin Ruotsissa kaikkialla
törmää. Kauppakadulla on pieniä putiikkeja. Vanhan tavaran kaupasta ostin
muutaman valokuvan ja suomalaisen hopeakorun 1970-luvulta. Mikähän sen korun
historia on? Olisiko tullut jonkun suomalaisen siirtolaisen mukana?
 |
| Koru linee kotoisin Turusta, kultasepät Salovaaran tuotantoa vuodelta 1976. Kivenä on viistehiottu savukvartsi. |
Ajelimme pitkin ja poikin kaupungin katuja. Katselimme
ihania pieniä omakotitaloja. Olisi ollut kiva kolkuttaa oveen ja kysyä, saisiko
tulla sisään. Miltähän siellä olisi näyttänyt ja olisiko tarjottu kahvia?
Naapurimaissa matkustaessa yleensä kokeilen, että osaavatko
myyjät suomea. Ei tärpännyt. En kuullut missään puhuttavan suomea. Toista oli
Nackassa, ainakin 1970-luvulla. Täti asui myöhemmin Ingarössä, ja sielläkin
joku puhui kaupassa suomea.
 |
| Jos vaikka olisi koputtanut tähän oveen? |
Kotiin palasimme iltalaivalla. Olimme ajoissa satamassa.
Katselimme, kuinka laivan kitaan upposi rekka toisensa jälkeen. Kuinka paljon
rekkoja mahtuu yhteen laivaan? Uskomatonta. Vihdoin tuli meidän vuoromme.
Menimme ensin syömään ja jo kohta nukkumaan. Hytti oli varsin tilava ja siisti.
Aamulla olimme Naantalissa ja suunnistimme kohti kotia.
Matka oli onnistunut ja laivamatka edullinen. Suosittelen! Otetaan uusiksi!
