 |
| Pellavapussilakanat – mikä ihana ylellisyys! |
Mikä ihana tunne. En olisi osannut etukäteen arvata, että
nämä lakanat tuntuvat käytössä näin mukavilta. Näitä täytyy saada lisää! Luonnonmateriaaleista
pellava on ihan omaa luokkaansa.
Olin pitkään harkinnut pellavaisten pussilakanoiden
ostamista. Katselin niitä sieltä ja täältä – lähinnä netistä. Lakanat olivat sekä hinnakkaita että ikävän
näköisiä. Asia jäi hautumaan, kunnes viime Viipurin matkalla ajattelin, että
nyt tai ei koskaan.
Kauppahallin vanhan osan toisessa kerroksessa on oikea
pellavataivas. Jo oven suussa myyjänä
toimiva mies on esittelemässä pellavalakanoita. Harkitsin hyvän tovin,
ottaisinko viivalliset vai kukkakuviolliset pussilakanat. Päädyin tällä kertaa
viivallisiin. Ostin myös tyynyliinat. Aluslakanat jätin seuraavaan kertaan. Ne
tulen kyllä tämän kokemuksen jälkeen ostamaan, ja ostan ehkä myös kukalliset
pussilakanat.
Kotona ensimmäiseksi pesin ostamani lakanat, ja sitten
mankeloin ne. Kun yritin laittaa täkkejä pussilakanan sisään, tulikin
tenkkapoo. En meinannut löytää mistään aukkoa, mistä pujottaa peite sisään.
Päissäkään ei ollut reikiä, mistä operoida. Apua!!
Pyöriteltyäni hyvän tovin lakanoita löysin pussilakanan
sivusta aukon. Niin, ja minkä kokoisen? Pienen. Miten ihmeessä tänne saa ujutettua
peiton? No, pojan avustuksella se onnistui. Kaipa venäläiset maatuskat selviävät
tästä paljon paremmin. He lienevät tehneet tätä työtä jo ammoisia aikoja.
Olinhan minäkin matkustanut Neuvostoliitossa 1970-luvulta
lähtien. En kuitenkaan ollut syventynyt heidän pussilakanoidensa sielunelämään.
Muistiini tupsahti kuvia pussilakanoista, joissa oli suht iso reikä keskellä. Peitot
tietysti ujutettiin siitä lakanan sisään. Ehkä sellaisetkin lakanat tulevat
vielä vastaan.
Niin kuin yleensäkään, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä
jotain. Ei ole vain yhden oikeanlaisia pussilakanoita. Tässä sivusta
operoitavassa mallissa peite pysyy paljon paremmin pussilakanan sisällä. Ei
tarvitse joka ilta ravistella pussilakanaa ja työntää peittoa sisään.
Poikani asui aiemmin Saksassa. Silloin tuli tehtyä hiukan
tuttavuutta saksalaisten pussilakanoiden ja tyynyliinojen kanssa. Niihin olen
tosin törmännyt myös täällä kotisuomessa. Olen ostanut saksalaisia
pussilakanoita Lidlistä. Ne ovat olleet varsin kauniita. Niissä lakanoissa on
alhaalla napit, jotka takaavat peitteen pysymisen pussilakanan sisällä. Yksi
ongelma tosin on; lakanoita ei uskalla laittaa mankeliin. Mankelissa napeista
tulee usein puolikkaita. Lakanat kannattaa vain rullata tiukalle rullalle, ja
siinä kaikki.
Millaisia sitten ovat saksalaiset tyynyliinat? Isoja. Hurjan
isoja. Niin ovat heidän tyynynsäkin. Pojan mukana kulkeutui meille useampikin
saksalainen tyynyliina. Sisään sopisi vaikka kaksi suomalaista tyynyä. Isossa
tyynyliinassa on vara parempi – ainakin kutistumisvara. Sitten on napit. Niillä
suljetaan myös tyynyliinat.
 |
| Lidlin tyynyliina ja ne napit |
Kaikessa on puolensa – hyvät ja huonot. Nuorena ei
tällaisiin asioihin tullut kiinnitettyä huomiota, mutta nyt vanhempana sitäkin
enemmän. Pellavaiset lakanat ovat ihanat niin kesällä kuin talvellakin.
