lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pula, Kroatia





Motovunin näköalatasanne 

Paniikkien paniikki iski Helsingin lentokentällä. Meidän piti perheenä matkustaa Pulaan, ja olimme joutuneet melkoiseen pulaan. Lennolle kirjautuminen ei onnistunut. Pojan passi oli mennyt vanhaksi jo muutama kuukausi sitten.

Poliisin piste lentokentällä oli sulkeutunut kello 16, ja olimme siitä jo armottoman myöhässä. Mitään ei ollut tehtävissä. Poika antoi meille auton vuokrauksen varauslapun, ja niin me muut lähdimme koneeseen puulla päähän lyötyinä.

Jännitin, miten saisimme auton Pulan lentokentän autovuokraamosta. Autohan oli vuokrattu pojan nimissä,  ja poika oli edelleen Helsingissä. Tilanteen selvittely kesti oman aikansa, mutta palvelu autovuokraamossa oli ystävällistä ja joustavaa. Lähdimme ajamaan pimeässä ja vesisateessa kohti hotellialuettamme Park Plaza Verudelaa.

Pakko tunnustaa, että vaatteiden valinta oli mennyt täysin pieleen. Olin kyllä seurannut koko ajan sääennusteita mutta silti ottanut optimistina vain hellevaatteita mukaan. Olisipa ollut edes kälyn tekemät villasukat mukana!

Tekstiviestit sinkoilivat Suomen ja Kroatian välillä. Mistä löytyisi kohtuuhintainen lento lähistölle? Poika oli pistänyt heti tilaukseen express-passin. Se oli luvattu Helsingin lentoasemalle maanantaiksi klo 16. Odotimme jännittyneinä, saako poika passinsa ajoissa ehtiäkseen Ljubljanan koneeseen maanantaina klo 16:50.

Lähdimme aamusta ajelemaan Pulasta kohti Ljubljanaa. Ehdimme kävellä Ljubljanassa kaupungilla ja todeta, että tänne voisi palata uudelleenkin. Hintataso oli varsin maltillinen. Kolmen hengen kahvit ja paakelsit maksoivat vain noin kuusi euroa.

Bled-järvi


Poika tuli, ja helpotus oli suuri. Lähdimme ajamaan kohti Villachia, Itävaltaa. Emme voineet olla poikkeamatta Bled-nimisellä järvellä, jota oli kovasti kehuttu. Tätä poikkeamaa reitistä ei tarvinnut katua. Bled on yksi kauneimmista näkemistämme paikoista. Järvessä on saari ja saaressa on kirkko. Kirkko on hyvin suosittu häiden vietto paikka.

Kohta taas ajoimme pimeässä ja vesisateessa. Villachissa majoituimme City Hotelliin. Hotelli oli varmaan parhaat aikansa jo nähnyt, joten hinta tuntui aika suolaiselta. Aamiaista oli kehuttu netissä isoon ääneen ja monenlaista purtavaa olikin tarjolla. Aamukävely Villachissa paljasti, että tämäkin kaupunki on näkemisen arvoinen.

Matka Villachista Udineen Italian puolelle taittui upeiden maisemien halki. Varsin jylhää oli. Udinessa menimme kahville, ja jo kahvilan ulkopuolella meiltä kysyttiin suomeksi, olemmeko suomalaisia. Mies kertoi olevansa menossa tänä kesänä naimisiin suomalaisen naisystävänsä kanssa ja aloittavansa syksyllä suomen kielen kurssit.

Kahvilan myyjä hämmästyi, kun poikani tilasi annoksemme italiaksi. Nam, mitä söimmekään kahvilassa. Minunkin täytetty kroissanttini lämmitettiin. Viereisessä pöydässä joukko eläkeläisiä oli viinilasillisilla, ja meteli kaiken kaikkiaan oli huumaava. Olimme Italiassa, siitä ei voinut erehtyä.

Näkymä Tomazin perheen viinitilalta Motovunin vanhaan kaupunkiin. Paikka oli vaikuttava. 
Ihanat retket teimme sekä Rovinjiin että Motovuniin. Suosittelen lämpimästi. Motovunin ulkopuolella on viinitila nimeltään Tomaz. Heillä saa sekä maistella viinejä että ostaa tuliaisia kotiin. Erityisesti mielestäni mainitsemisen arvoinen on heidän Tomaz-niminen valkoviininsä. Kun tällainen viini sattuu kohdalle, sitä pitää ostaa. Samaa viiniä ei välttämättä tule muualla vastaan. Heidän viinejään viedään myös ulkomaille, mutta ei Suomeen.

Täydelliseksi pettymykseksi osoittautui järjestetty retki Brijunin saariryhmään. Paikkaa oli hehkutettu kovin, mutta meidän mielestämme retki olisi ehdottomasti pitänyt jättää väliin. Ainoa valopilkku oli Titon ajasta kertova valokuvanäyttely, jossa oli myös kuvia Urkistamme. Titon kesäpaikka oli sijainnut tällä saarella, ja hänen luonaan oli vieraillut yli 60 silmäätekevää henkilöä – niin valtion päämiehiä kuin elokuvatähtiäkin.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että Välimerelle ei pidä mennä ennen toukokuun puoltaväliä ja passi kannattaa olla voimassa, kun lähtee matkoille. Matkan alkumetreillä hajonneen kameran tilallekin olisi kannattanut hankkia uusi. Olisi kyllä ollut, mitä kuvata.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti