 |
| Kullerot - varma valinta |
Vuosia sitten minulla oli hieno ammattilaisen tekemä
kukkapenkki. Elämäni oli siihen aikaan niin kiireistä, etten ehtinyt pitää
penkistäni huolta. Kukkapenkkini heinittyi ja tuli aika nostaa penkki ylös.
Kävimme mieheni kanssa kasvit läpi kasvi kasvilta ja poistimme rikkaruohot. Osa
kukista oli pikku hiljaa hävinnyt penkistä ja vain vahvimmat olivat jäljellä.
Se oli ponnahduslauta oman näköiselleni penkille, ja prosessi jatkuu yhä. Ammattilainen osaa tehdä hienon penkin, mutta se ei
useinkaan ole omistajansa näköinen. Olen istuttanut penkkiin vähitellen kukkia, joihin minulla on aivan erityinen suhde.
 |
| Alkukesän tilanne penkissäni |
Kukkapenkkini kullerot haimme ystäväni kanssa metsästä. Kun
kullerot kukkivat, muistan ystävääni. Jalopähkämön kukkiessa mieleeni tulee ystäväni ja hänen tyttärensä. Vierailimme joskus kauan sitten taidenäyttelyssä
Hollolan vanhalla paloasemalla, ja jalopähkämöt kukkivat silloin hyvin
voimallisesti aseman pihalla. Kukkapenkkini narsissit toi eestiläinen ystäväni
minulle lahjaksi. Hän istutti ne itse penkkiini. Narsissit muistuttavat
hänestä.
Viime talvena kuolivat neilikkaruusuni. Ne olivat olleet
tärkeä osa pihaani vuodesta vuoteen. Viime talvi oli poikkeuksellisen ankara; oli
kylmää, mutta ei ollut suojaavaa lumikerrosta. Luultavasti myös kärhöni on mennyttä.
Se kukki suurin violetinvärisin kukin kesästä kesään, ja aina alkukesästä
tarkkailin sen paikkaa: joko jotain näkyisi? Yhtenä kesänä sitä ei tullutkaan,
ja surin kukkaani. Välivuoden jälkeen se ilmestyi, ja olin onnellinen. Onko
taas välivuosi vai joko on lopullinen loppu?
 |
| Tätä kärhöä odotellessa |
Lähes kaikilla kukkapenkkini ja pihani kukilla on oma
tarinansa. Ne eivät ole vain kukkia, vaan ne ovat muistoja. Syksyllä kukkien
maanpäälliset osat kuolevat, mutta keväällä taas ne yleensä tulevat uudelleen
ilahduttamaan minua.
 |
| Kevätesikkoja minun makuuni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti