Anne kanasensa niitylle ajoi

Oman omenapuun alla on hyvä olla. 

Aina silloin tällöin on tienhaarassa ja pitää päättää, mihin suuntaan lähtee. Ystäväni Anne huomasi lasten karanneen pesästä, eikä tyhjään kotiin enää huvittanut yksin mennä. Niinpä vinkkasin, että osta mökki, ja aloin lähettää hänelle linkkejä myytäviin kohteisiin.

Yhtenä aamuna herätessään Anne sen keksi: mummon mökkihän on tyhjänä Kärkölässä. Se oli sitä ollut jo useamman vuoden. Anne tarttui välittömästi asiaan ja puhui mökistä isälleen. Isäpappa sanoi, että siinähän on sinulle hyvä kesämökki. Annepa ei mitään kesämökkiä ollut vailla, vaan kotia itselleen.

Muutamassa viikossa mökki oli isän ja veljen avustuksella asumiskunnossa ja Annen muuttokuorma saapui Kärkölään. Työthän eivät siihen loppuneet, mutta siinä se idea onkin. Ei tarvitse tulla kotiin, jossa ei olisi mitään tekemistä. Vanhassa mökissä puuhaa nimittäin piisaa.

Anne ja Annen rakas
 mökki

Jopa Annen kavereiden kesiin on tuonut jännitystä, miten Annen kanojen käy. Edellisenä kesänä nimittäin kävi huonosti. Annen mielestä kanoille kuului sama vapaus kuin hänellekin. Ne saivat käyskennellä pihalla vapaasti. Sitten kanat katosivat, yksi toisensa perään. Facebook-porukka seurasi sydän kylmänä tilannetta, mutta kanoja vaan ei löytynyt.

Tänä kesänä Anne ajatteli, että kanat saavat päällikökseen kukon ja saavat päivisin olla vapaana.  Yöksi ne kyllä laitetaan koppiinsa turvaan ketuilta ja pahalta maailmalta. Sitten yhtenä päivänä yksi kana katosi ja siihen päättyi kanojen vapaus. Nyt on lisäksi monta pientä tipua, mutta niille on pitänyt hankkia lainaan naapurista äidilliset vaistot omaava kana. Ottoäiti tarjoaa tipusille lämpöä ja turvaa.

Silkkikana, josta ei ollut äidiksi. 

Nyt on Annen kiva tulla kotiin. Kotona odottavat kaksi kissaa, kanat, kukko ja joukko pikku tipuja sekä tietysti paljon tekemistä. 

... ja vielä oma kaivokin...