Kliivia eli punasarja on minulle juuri sopiva kukka. Minulla eivät viihdy kukat, jotka ovat tarkkoja kastelustaan. Kliivia saa kuivahtaa ja sen varmaan pitääkin sipulikukkana päästä kuivahtamaan. Talvikautena kliiviaa kannattaa kastella varsin säästeliäästi.
Entisaikoina monet kukat viihtyivät huoneissa paremmin, koska lämpötilat olivat nykyisiä asumuksia huomattavasti alhaisemmat. Isoäitinikin piti viileässä peräkammarissa verenpisaraa, joka sitten kesäisin oli aivan täynnä kukkaa.
En ole onnistunut kukittamaan kliiviaani sisällä vuosiin. Varma keino on viedä kukka ulos alkukesästä yöpakkasten mentyä menojaan. Suorasta auringon paisteesta kliivia ei pidä, vaan polttaa lehtensä. Olenkin vienyt kliivian - kuten suurimman osan sisäkukistani - ulos puiden katveeseen.
Kliiviahan viihtyy pienessä ruukussa, mutta joskus on ihan pakko jakaa kukkaa. Viime kesänä jaoin yhden suuren kliiviani ja siitä tuli monta pientä alkua. Kaiken hyörinän keskellä unohdin kukat hetkeksi aurinkoon ja hennot taimet vaurioituivat. Vein ne kellariin talveksi nuolemaan haavojaan ja jo tänä kesänä kaikista ruukuista on alkanut pukkaamaan terveitä uusia lehtiä.
Seuraan tähän aikaan vuodesta tarkkaan yölämpötiloja ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut tuoda kukkiani ensin verannalle ja sitten sisälle sekä osan kellariin. Pääosin kukkani tosin ovat vielä ulkona.
Kellariin tulevat päätymään sinisarjat ja pelargoniat. Kellarissa on muutama aste lämmintä ja valoa on niukasti. Talvella käyn muutaman kerran muistaessani niitä kastelemassa.
Nämä syksyiset puuhat jatkuvat viimeistään ensi viikonlopulla, ehkä jo aiemminkin. Tervetuloa lukemaan niistä blogistani.
Ihana kuva ihanasta kukasta. Ja tervetuloa uusi bloggaaja.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Valokuvaus ja kukat ovat lähellä sydäntäni.
Poista